perjantai 1. heinäkuuta 2016

Muutto ja muutoksen tuulet

blogg12
blogg9
blogg7
blogg5
blogg4
blogg8
blogg14
blogg15
blogg3
blogg13

Istun sohvalla pehmeään vilttiin kietoutuneena ja mietin mun tulevaisuutta. Uusi elämän sivu on kääntymässä. Viime sunnuntaina me allekirjoitettiin Samulin kanssa vuokrasopimus meidän uuteen Tampereen asuntoon.♥ Pääsin käymään yksin asuntonäytössä ja asunnon omistaja antoi aiemmin puhelimessa jo vihiä siitä, että oltaisiin heidän potentiaalisimmat vuokralaisehdokkaat. Ei uskallettu vielä juhlia tulevasta kämpästä ennen virallisia papereita, mutta siinä vaiheessa kun puheet ja käytäntö löivät yks yhteen niin olo oli kertakaikkisen epätodellinen. Kävelin innoissani Tampereen kadunkulmia ja kuvittelin etukäteen jo mun ja Samulin lähikaupassa käynnit, pyöräreissut ja kaupunkitunnelmoinnit. Me kaksi, Ilmajoen lukiossa tavannutta, muutetaan sievästä lintukodosta pois kohti unelmien kaupunkia. Niin kauan kun mä muistan, oon haaveillu Tampereelle muutosta. En päässyt Rauman OKL:n ja toisaalta se oli suuri helpotus. Ajatus siitä, että joutuisimme yhden lukuvuoden asua eri paikkakunnilla viilsi mun sydäntä. Ei siksi, etteikö oltaisi kestetty se yksi lukuvuosi ilman saman katon alla asumista. Jotenkin koin vahvana vääryytenä mielikuvan siitä, että meidän pitäisi aloittaa merkitykselliset muutokset elämässä ilman toisen autenttista läsnäoloa. Samuli on samalla mun paras kaveri ja aviomies, meillä on paljon yhteisiä ystäviä ja ollaan molemmat tosi seurallisia tyyppejä. Jokapäiväisen arjen jakaminen kaikkine iloineen ja vaikeuksineen on kasvattanut mahdottoman paljon. Tottakai mä olen iloinen siitä, että nyt meillä starttaa konkreettisesti ihan uusi elämänjakso uudessa kaupungissa. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! 

Mä en usko sattumiin ollenkaan. Uskon, että elämässä kaikella on tarkoituksensa ja määräaikansa. Siksi luotan, että Jumala on johdattanut meidät Tampereelle ihan syystä. Sitä en vielä tiedä, että mihin meitä viedään mutta innolla ja uteliaisuudella odotan mitä kaikkea meille on varattuna. Pikkuserkkuni ja isoisäni poismenot muistuttivat minua elämän arvokkuudesta, siitä että mikään ei ole pysyvää vaan kaikki on meillä lainassa. Olen tehnyt paljon töitä opiskelujen eteen ja vaikka koulupaikkaa ei siunaantuisi, en ole yhtään huonompi tai sen epäonnistuneempi ihmisenä. Haluan uudelleenrakentaa identiteettini siihen totuuteen, mihin uskon Jumalan asettaneen jokaiselle meistä. Meidän arvo ei ole kiinni muista ihmisistä, ulkopuolisista statuksista tai ympärillä alati vaihtuvista olosuhteista. Arvo mittaamaton, sitä kukaan ei voi meiltä riistää pois.

For we trust in our God
And through His unfailing love We will not be shaken, We will not be shaken, We will not be shaken

For in the hour of our darkest day We will not tremble, we won't be afraid Hope is rising like the light of dawn Our God is for us He has overcome
- Bethel Music - We will not be shaken

- Ina

P.S. Tällä hetkellä olen 5. varasijalla Tampereen yliopiston varhaiskasvatukseen. Peukut pystyyn ja kädet ristiin, että mulle aukeaisi paikka sieltä. ♥

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Isosiskon yllätyspolttarit

blogi1
blogi27blogi26blogi25
blogi2
blogi4
blogi5
blogi7
blogi6
blogi8
blogi12
blogi13
blogi14
blogi15
blogi17
blogi18
blogi19
blogi20
blogi10
blogi9
meujamä
tämmöi

Hellurei! Sunnuntaina järjestettiin mun rakkaalle isosiskolle Melinalle yllätyspolttarit sen kunniaksi, että hänellä tulee tänä kesänä 10 vuotta vaimoelämää täyteen. Aamu lähti oikein jännittävästi käyntiin, sillä 7.30 Ana-kyyditsijää ei näkynyt mailla eikä mantuilla. Lähdin nopeasti herättämään häntä, mutta ulko-ovi oli lukossa ja avaimia ei takaplemmarista taikasauvalla taiottu. Rynkytin Anan ikkunaa valtavalla metelillä ja 10 min sisällä lähdettiinkin kurvaamaan kohti Pirkkalaa. Säikähdyksestä Ana kaatui Juissi-tonkan päälle ja hetken päästä lattialla lainehti suorastaan vaaleanpunainen mehumeri. Autossa naurettiin koko tapahtumaketjun hassuudelle.

Pirkkalassa Melina oli viettänyt laatuaikaa yksikseen ilman aviomiestä ja hulivili-Esteriä, joten polttarisankarin pahaa aavistamatta murtauduttiin heille sisään valmistelemaan paikkoja. Mä ja Ana saatiin kunnia mennä herättämään Melina. Unenpöpperössä, hienoisesti silmät karsastaen katsoi että mistä nyt on oikeen kysymys. Onnenkyyneleitäkin saatiin nähdä, kun Meu askelsi portaat alas ja näki ystäväjoukon alakerrassa. Hitaan ja rentouttavan aamun varmistamiseksi Melina sai käydä rauhassa suihkussa, jonka jälkeen meikattiin ja lakattiin kynnet. Alakerrassa oli brunssipöytä valmistunut ja hyvä tavaton mitä herkkuja siellä notkui. Taustamusiikki taittui mun 10e vaaleanpunaisesta bluetooth- kaiuttimista.

polttariväki


Päivän yksi kohokohdista oli tietysti se, kun saavuimme Tampereen Varalan Flowparkiin. Ihan mahtava huvipuisto, jossa saa kiipeillä ja haastaa itseänsä henkisesti ja fyysisesti. Tonne on päästävä uudestaan mahdollisimman pian. Polttareiden päätteeksi hengailtiin vielä Näsipuistossa piknikin merkeissä, maattiin peba puoliks nurmikolla ja kuunneltiin Anssi Kelan ilmaiskeikkaa Särkkikseltä. //P.S. Mielettömät Flowpark-kuvat napannut Heidi Salminen, suurkiitokset ♥

Paljon teinimäistä kikatusta, huulenheittoa, syvällisiä keskusteluja, elämänviisauksia ja itsensä haastamista. Oli ihana järjestää yllätys Melinalle, joka silminnähden nautti jokaikisestä hetkestä aivan suunnattomasti. Love you! ♥

- Ina