tiistai 7. helmikuuta 2017

Elämä kantaa

Mun mielestä on huojentavaa, miten kaikesta huolimatta elämä kantaa, vaikka itsepintaisesti yrittää tutussa kantajan roolissa pysytellä. Kuten yhdessä IG-päivityksessäni totesin: ''Tajusin tänään, ettei kannata murehtia asioista joihin ei pysty itse vaikuttamaan. Vapautti aikas paljon *leijonaemoji*''. ☺☻♥
Mä oon viime aikoina tietoisesti työstänyt luopumista niiden asioiden, ajatusten ja murheiden suhteen, joihin en itse kykene pienenä ihmisenä sivustaseuraajana vaikuttamaan. Niin kauan kun muistan, oon enemmän tai vähemmän omaksunut huolehtijan/kantajan roolin erilaisissa ihmissuhteissa. Ominaisuuden tunnistaminen ja sen ymmärtäminen myös rikkautena on auttanut hahmottamaan, missä kulkee ne terveet rajat. 
Vaikka mä kuinka haluaisin pelastaa koko maailman (vertauskuvallisesti, haha miks ei muutenkin), se ei oo mun tehtävä. Tottakai meidän kutsu on rakastaa lähimmäistä kuin itseä, mutta siinä vaiheessa kun oma hyvinvointi ja jaksaminen alkaa huomattavasti kärsimään, on avattava silmät totuudelle ja herätettävä energinen lapsi yrittämisen kierteestä takaisin lepäämään niiden perusasioiden äärelle. 
Äitini lohdutti mua ihanasti yksi päivä puhelimessa näillä sanoin: ''Mehän sairastutetaan tällä menolla itsemme, eikä siinä taas oo mitään järkeä''Ah, nimenomaan! Vaikka kuinka paljon toista rakastaa, joskus on annettava tietä ja luovuttava liiallisesta yrittämisestä. Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi henkisenä tukena ja olkapäänä, mutta omaakin elämää olisi suotava elää. Kannattaa miettiä näitä asioita, jos on kokenut uupumusta tämänkaltaisten ihmissuhteiden saralla. Tai voi vaikka kysyä itseltään niinkin yksinkertaisen kysymyksen kuin: ''Parannanko omalla murehtimisella toisen oloa?''
Tätä tulevaa kevättä tulee siivittämään melko pitkälti pääsykokeisiin lukemiset, työt ja raamis. Sopivan tasapainon löytäminen levon, unen, liikunnan ja ruokavalion kautta on ihan ykkösasemassa. Joudun priorisoimaan asioita tärkeysjärjestyksen mukaan ja joskus se tietää epämiellyttäviä järkiratkaisuja kivojen tunnekokemuksien sijasta. Välillä tuntuu, että olisi tuhat ja sata mielen sopukoissa pyörivää ideanpoikasta odottamassa ensilentoaan. Mutta onneksi kaikelle on määräaikansa ja paikkansa, kun vain malttaisi olla kärsivällinen ja keskittyä tärkeisiin asioihin kunnolla. Se ei nimittäin ole aina helppoa, kun on suhteellisen meneväinen ja energinen persoona. Hetkessä eläjä, joka nauttii nykypäivänä enenevissä määrin kuitenkin myös omasta ajasta ja arjen ihanista rutiineista. 
Monella meistä on pääsykokeisiin starttaaminen nurkan takana tai kenties jo alkanut, joten on tärkeä päivittää omia sisäisiä energiavarastoja siihen kuntoon, että jaksaa suorittaa maksimaalisia ponnistuksia tiukan suoritusrygelmentin keskellä. Henkinen hyvinvointi on avainasemassa myös järkevien aikataulujen toteuttamisessa. Muistetaanhan nauttia elämästä, myös siitä omastakin, vaikka läheisessä elinpiirissämme tapahtuisikin asioita, joihin toivoisimme kipeästi murskaavaa muutosten aaltoa. Jokainen meistä tepastelee niitä meille suunnattuja polkuja johdatuksesta käsin. 

''Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikoille voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraaodottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.'' Jes.40:29-31 
- Ina

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Vaaleansinisiä unelmia + alennuskoodi

 Sunnuntaiterveiset täältä Tampesterin tehdaskaupungista! ♥ On ollut ilo viettää tammikuu ja alkanut vuosi terveenä ja energisenä. Jo mielessäni siintävä orastava kevät (ainakin kova hinku ja toive siitä) on antanut potkua uuden luomiselle ja askeleiden ottamiselle. Mitä te odotatte tulevalta keväältä? Mä fanitan ainakin näitä pastellisävyjä! 
 Hitaat aamut Samulin kanssa ovat olleet arkiviikon kohokohtia. Maukas puuro, iso Taika-kuppi mustaa teetä sekä pusu poskelle ennen velvollisuuksien alkamista on antanut ihmeellistä voimaa tälle verkkaisesta aamukolkkoudesta kärsivälle.
 Nurkan takana kujeileva kevät on vapauttanut uusia, sydäntä sykähdyttäviä unelmia. Olen päättänyt mihin korkeakouluun aion hakea kevään yhteishaussa. Olen pitkin viimeistä vuotta miettinyt sitä, että haluanko enää hakea OKL:n ja päätynyt vakaan harkinnan jälkeen, että en. En ainakaan toistaiseksi, se ei tunnu sydämessäni oikealta suunnalta. Tavallaan tuntuu haikealta luopua asiasta jonka eteen on tehnyt töitä, mutta elämä on yllätyksiä täynnä. Ja itseasiassa tämä tuleva hakukohde ei ole rivakasta tuulesta temmattu, vaan vuosikausia mielessäni muhinut suuntautumisvaihtoehto.
Näillä näkymin aion hakea Tampereen yliopistoon puheviestintää ensimmäisenä hakutoiveena. Olen tästä niin innoissani! Vähän jännittää, mutta suurimmaksi osaksi olo on luottavainen. Elämässä voi voittaa ainoastaan silloin, kun uskaltaa heittäytyä pelottavaltakin tuntuvan mukavuusalueen ulkopuolelle. Pääsykokeisiin lukeminen on startannut hyvällä meiningillä ja mulla on muutama ystävä (puheviestinnän opiskelija) lähipiirissä, jotka on antanut hyviä vinkkejä pääsykokeisiin. Puheviestinnän lisäksi aion hakea ainakin sosionomiksi, mutta onneksi on aikaa vielä miettiä hakujärjestystä. 
Sain blogiyhteistyön* kautta House of Brandonilta maan mainion kevätuutuuden, tämän Vero Modan vaaleansinisen takin! Sääilmiöiden vaihtelu on ollut viime aikoina hyvin tyypillistä ainakin täällä Tampereella, joten pari päivää sitten tarkeni täysin hyvin keväisemmälläkin takilla ulkosalla. 
P.S. Sunnuntaista 22.1- maanantaihin 30.1 jo alennetuista tuotteista saa 20% alennusta koodilla JNSLS. 
Olkoot vaaleansininen unelma oodi ilolle! ☻

Miten paljon oon nauttinutkaan läheisistä ihmisistä mun ympärillä viime aikoina. Ei tule varmasti tarpeeksi usein kiitettyä heitä siitä, että ovat vain läsnä ja olemassa arjen tylsissäkin hetkissä. Hekin, jotka eivät ole konkreettisesti lähellä. Kiitos, että olette. 

- Ina