sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Pieniä onnellisia hetkiä


Ai että, miten rentouttava viikonloppu takanapäin. ♥ Mulla oli vapaa viikonloppu töistä, joten sain rauhassa nauttia laatuajasta ystävien ja perheen kanssa. Kamalasta mahakivusta alkanut päivä muuttui hyväksi, kun treffattiin Wilman kanssa Epstorin kulmilla ja jaettiin jälleen syntyjä syviä toisillemme. Ester-kummityttö se vain pussaili Heidiä suulle ja teki teatraalista tekonaurua kädet vispaten. The Voice of Finland = koko sakin lempi telvisohjelma, sai myös kunniaa. Söimme äidin bravuuria eli kanaa, halloumia, ananasta ja vihanneksia uunissa kera perunoiden. Perjantai-illan päätteeksi jäin vielä noiden kahden yökyöpelien (Samulin ja Juhon) kanssa saunomaan. Saatoin jopa pillahtaa itkuun kun miehet heittivät liikaa vettä kiukaalle ja olin ahdistettuna syvimmässä nurkassa meidän pienessä saunassa. :D Luulin kuolevani. Kaiken lisäksi iski semmonen ahtaanpaikankammo, eikä käsi olisi edes ylettynyt saunan pikkuikkunaan.. Pistetäänkö väsyn ja naishormoonien piikkiin?

Lauantaina kävin aamusalilla Ellin kanssa ja voi pojat, kun teki hyvää! Mä oon ainakin huomannut toimivaksi tavaksi sopia salitreffit aina kaverin kanssa, silloin tulee paljon suuremmalla todennäköisyydellä mentyä, kun on itsensä lisäksi luvannut myös toiselle. Voisin muuten ensi viikolla kertoa mun salifiiliksistä ja mahdollisista tuloksista (jos niitä on.. :'D)? Tarkoitan sitä, että voisin kertoa minkä tyyppistä kuntosaliohjelmaa teen ja miten oon kehittynyt siinä, mitä muutoksia oon tuntenut kropassa jne. 

Lauantaina nukuin kaiken lisäksi makoisat päikkärit, jonka jälkeen haastoin Anaa lähtemään mun kanssa Seinäjoen Iltaan. On niin siistiä, miten Jumala osoittaa laupeuttaan ja rakkauttaan juuri niinä hetkinä, kun ihminen itse ei koe sitä ansaitsevansa tai jopa tarvitsevansa. Jumalan rakkaus on jotain sellaista, mikä menee yli meidän ihmisymmärryksen. Vaikka oon aina ollut peruspositiivinen luonne, välillä tulee niitä romahduksia ja tuskan hetkiä elämässä. Niinä hetkinä on vaikea nähdä selkeästi yli näkyvän horisontin. Mutta Jumala on eheyttänyt mua valtavasti, eikä sitä kukaan ihminen voi viedä multa pois. Oli ihana viettää Anan kanssa siskoaikaa, joten seurakunnalta tultuamme katsoimme ''The Gospel of John''- nimisen elokuvan Netflixistä, joka kertoo siis Jeesuksen elämästä. Lopulta oli pakko mennä nukkumaan, kun silmät lupsahtelivat kiinni. 

Tänään on ollut perussunnuntai. Aika tylsä, mutta silti ihan kiva. Meinasin olla turhanpäiten äksypoksu-päällä, joten onneksi Ana ehti pelastaa mut ja soitti mulle josko lähdettäis hetkeksi ajelemaan. Kyllä mä vaan rakastan mun ihmisiä. ♥

- Ina

perjantai 5. helmikuuta 2016

Unelmoiva herkkätunteinen hepsankeikka

Terveppä terve lukijat hyvät, pienen tahattoman hiljaiselon jälkeen.. ☻ Tässä teille ensi alkuun tuoretta today's outfittia. Ostin kyseisen villakangastakin joulun jälkeen Hennesiltä -50% alerekistä ja siitä on muodostunutkin mun ehdoton takki numero 1. Näillä kuteilla on boheemisti keikuttu ja salaperäisesti leikitty piilosta tänään koulussa. Vallan hauska päivä ollut. 
Mun uusi, krumeluurimaisen näyttävä kaulakoru on peräisin *Happiness Boutiquesta. Tästä linkistä pääsette ihastelemaan valtavaa määrää toinen toistaan upeampia koruja. Korut muistuttivat minun silmääni hyvin pitkälti Glitterissä myytäviä koruja. Happiness Boutiquesta voit myös ansaita lisäpisteitä shoppailuun liittymällä Reward Programiin. Alennuskoodilla ''mingomaloni'' saatte yli 19 euron ostoksista 10% alennusta aina maaliskuun 8. päivään asti . ♥
*kaupallinen yhteistyö

 Oon viime aikoina tykästynyt enemmän yksinkertaisempiin koruihin, mutta tänään tajusin kuinka kiva oli vaihteeksi koristautua tavallista mahtipontisemmin. Mielestäni kaulakorun kaveriksi soljuvasti sopii yksinkertainen vaatetus, kuten harmaa paita ja siniset farkut. Koruilla voi saada valtavasti ilmettä asuun! Toisaalta olisin voinut jättää asusta pois mun Lumoavan sydänkorvikset, mutta en millään malttanut. :-D Sain kyseiset korvikset ja saman sarjan kaulakorun Samulilta joululahjaksi pari joulua sitten ja ne on ihan mun ykköset. 

Meillä oli tänään koulussa mukavaa vastapainoa teoreettiselle opiskelulle. Eilen meidän koulupäivä kesti aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan, mutta tänään saatiin nautiskella lyhyestä koulupäivästä pedagogiikan parissa. Meidän kasvatustieteen (KOPin) ja liikuntatieteen (LIPin) yhteinen pedagogiikan kurssi sisältää kokonaiset 4 tuntia havainnollistavia leikkejä, tietovisoja, näytelmiä, esityksiä, nopeustestejä ja kaikkea tämän väliltä. Meidän ryhmän aiheena on niinkin laaja käsite kuin ''suomalaisuus'' ja ollaan järjestetty mm. näyttelytilanteita suomalaisista stereotypioista kuten ''suomalaiset bussipysäkillä'' tai ''perussuomalainen ja vasemmistolainen hississä''. :D Tänään yhdellä ryhmällä oli kolmas esityskerta juutalaisvainoista. 

Meidät pistettiin leikkimään piilosta. Piilouduttiin opettajan ja osan oppilaiden kanssa ''salavaraston'' yläpuolella sijaitsevaan kolkkoon tilaan. Olin näkevinäni siellä karvattoman hiiren ruumiiin (snapchattilaiset näkivätkin ehkä pikaisen videon siitä xD), mutta toisen tarkistuskerran jälkeen opettaja risti sen vaaleanpunaiseksi polyuretaaniksi. Lopulta meidän piilopaikka löydettiin ja kaksi ryhmää kilpailivat siitä, kumpi joukkue ehtii löytämään enemmän piileksijöitä. Piiloleikin avulla meille konkretisoitiin juutalaisvainojen todellinen puoli - juutalaiset piileksivät henkensä edestä likaisissa kellareissa näkemättä vuosikausiin päivänvaloa. Viimeisenä saimme kuunnella surullisen mutta samalla mielenkiintoisen tarinan Anne Frankin elämästä, joka eli 2 vuotta piilossa juutalaisvainojen aikana hänen lopulta jouduttuaan keskitysleirille. Anne Frankin elämästä on julkaistu ''Nuoren tytön päiväkirja''- niminen kirja hänen toisen maailmansodan aikana kirjoitetuista päiväkirjamerkinnöistään. Nämä kyseiset pedagogiikan tunnit ovat olleet yllättävän mielenkiintoisia ja oppimisen kannalta tehokkaita. Pointtina on olla aktiivisena toimijana ja tiedonrakentajana hyödyntäen aikaisempia kokemuksia ja niiden soveltamista uuden tiedon oppimiseenEi se opiskelu aina niin tylsää olekaan! 
Vuoden 2016 alku on ollut hyvin koulupainotteinen, mitä en pidä lainkaan huonona asiana. Tuntuu, että oon herännyt kuin uneliaan karhun talviunilta tähän realistiseen todellisuuteen. Haluan luokanopettajaksi ja toivon todella, että tuleva koulupaikka aukeaa minulle syksyllä. Pääsykoeaineisto ilmestyy viimeinen päivä maaliskuuta, joten siihen on vielä pieni hetki aikaa. Vaikka olen aina ollut herkkätunteinen hepsankeikka, en ole suhtautunut koskaan unelmiini kevytkenkäisesti saatika lopettanut uskomasta itseeni. Viime syksynä taistelin hetkittäisistä epävarmuuden tunteista oman minäpystyvyyteni kanssa, mutta oon iloinen siitä, että oon saanut niin paljon myönteisiä kokemuksia, korvaamattomia ihmissuhteita, vertaistukea ja viisautta tämän opiskeluvuoteni aikana. Lämpimästi suosittelen kansanopistoa kaikille niille, jotka lukion tai ammattikoulun jälkeen eivät tiedä mitä tulevaisuudella tekisivät. Tai vaikka tietäisivät, mutta olisivat valmiita rakentamaan vahvemmat siivet alleen ennen seuraaville etapille lentämistä.
On hienoa unelmoida. On hienoa unelmoida jostain sellaisesta, mikä tuntuu niin epätodelliselta ja kaukaiselta. Ja siinä se unelman idea mielestäni onkin - siinä, että meillä on etuoikeus tavoitella mahdottomia. Unelmat on tehty toteutettaviksi. Saamme nauttia kaikista niistä välitavoitteista, oikopoluista ja sivuraiteista. Jokaisella polulla on tarkoituksenmukainen johdatus. Emme ole välttämättä tarpeeksi viisaita näkemään matkan todellista oikeudenmukaisuutta, kauneutta ja merkityksellisyyttä. Me ihmiset olemme likinäköisiä. Emme aina osaa katsoa tarpeeksi kauas luottavaisin mielin. Mutta lopulta, jokaisella välivuodella, siirtymällä ja elämäntilanteella on tajuttoman suuri merkitys meidän elämänpolullamme.
Eihän hätiköidä, eihän? Unelmasi on juuri niin lähellä kun uskallat sen nähdä. 
Lopuksi maanantai-illan kollaasi meidän luokan tyttöjen kakkukesteistä. Oli mukava leipoa pätkis-juustokakku niin monelle tulevaisuuden opettajattarelle, sillä nyt mun ei tarvinnut huolehtia mahdollisista rääpiäisistä. Kiitos vielä mukavasta illasta tytöt, oli kiva herkutella ja jakaa asioita yhdessä. ♥

Vallan hauska päivä ollut, kuten alussa totesinkin.

- Ina