perjantai 4. elokuuta 2017

Mitä olen tuntenut tänä kesänä

Upeat kuvat ottanut ja muokannut: Johannes Laaksonen

Tää kesä on ollut yhtäaikaisesti paikasta toiseen juoksemista ja pysähtymistä. Asioiden puntarointia järjen ja tunnemaailman välimaastossa, kysymyksiä ilman vastauksia. Kauniita hetkiä, joissa kiinteä katse kohtaa silmät. Pelotonta keinumista ja huipuista nauttimista. Järvessä kastautumista aamuauringon noustessa, kylmästä piittaamatta. Rakkautta ja surumielisyyttä yhdessä sekunnissa. Lapsenomaisesta asenteesta itsessään ilakointia, vaikka 22 vuotta iski mittariin juhannuksen jälkimainingeissa. Loputtomia mielikuvitusmatkoja täydelliseen, hyväksyen epätäydellisyyden olemassaolon. Heikkouden ymmärtämistä. Minä olen pieni, kertakaikkisen pieni tässä maailmankaikkeudessa.

Tää kesä on opettanut mulle paljon. Mielestäni on huojentavaa havaita, että kaikesta omasta yrittämisestä huolimatta en kykene täyttämään täydellisen, saatika hyvän ihmisen mittaria. Sillä uskon, ettei sellaista ole olemassa. Sen vielä syvemmin ymmärtäessä, armollisuus itseä kohtaan on kasvanut enenevissä määrin. Emme ole syntyneet tänne toinen toistemme tuomareiksi, vaan antamaan rakkautta. Sitä rakkautta minussa itsessäni ei ole liiaksi, ainakaan niinä päivinä kun oma itsekkyyteni syystä tai toisesta on koholla. Pyrkimys hyvään on realiteetti, josta aion pitää kiinni. Se on tahtomista ja joskus myös itselleen kuolemista. 

''1 Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. 2 Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. 3 Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, 4 kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. 5 Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.'' ♥ Room 5.1-5

- Ina

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Siskoaikaa & Tammerfest 2017

Heipsis!☻Eilen oli ihan huikea päivä, sillä sain viettää arvokasta laatuaikaa mun rakkaan pikkusiskon kanssa. Ana oli Serbiassa reissun päällä melkein 1,5 kuukautta ja halusin yllättää hänet jollain kivalla koto-Suomen kesäelämyksellä. *Tammerfest tarjosi meille ilmaislipukkeet Ratinanniemen festivaalipuistoon ja siitähän riemu repesi! Kävelymatkalla itse kohteeseen meikämandoliini kävi vielä nappasemassa työpaikalta irtoripset messiin ja tallusteltiin täpinöissämme ihanaista Putroa kuuntelemaan. Rynnättiin het' alkuun eturiviin ja olisitte nähny miten tohkeissamme oltiinkaan. Samuli Putron vartaloa somisti punaiset, ehkä 44 koon (kyseessä pieni mies :-D) pussihousut ja lavashow oli Putron tapaan omaleimainen yhdistelmä minimalistisen hupaisia tanssiliikkeittä ja herkkää tarinan kerrontaa. 
Me kovimmat fanit eturivissä tietysti pidettiin desibelitasot roimasti mekkalan puolella..  Putron monet biisit on kulkenut mun elämässä mukana, eri taitekohdissa, hyvinä ja huonoina hetkinä. Mukana huipuissa ja kuiluissa. Putro on sanoittajana yksi mun suurimpia inspiraatioita. ''Me olemme ihmisiä elämämme taitekohdassa, me olemme ihmisiä rohkeita ja pelokkaita. Me olemme ihmisiä elämämme taitekohdassa, me olemme ihmisiä kirkkaita ja pimeys harteilla.''  En osaa edes eritellä mun lempparibiisejä Putron kokoelmasta. Muutaman mainitakseni Mitäpä jos, Olet puolisoni nyt, Elämä on juhla, Arktiseen limboon, Tuhkaa korulippaassa.. Sanoinko et muutama? 
Sää ei ollut kuin morsian eilen ehtoona, mutta yleinen hyvän tuulen tunnelma kompensoi uupuvaa Ruisrock säätä mainiokkaasti. Melkein yhtä korkealle Putron kanssa nousi meikäläisen listalla ihana ja sievä Anna Puu. Mulla on ollut ehkä hiukan nuiva ja ennakkoluuloinen kuva hänestä, mutta artistina ja esiintyjänä hän kyllä yllätti aivan totaalisesti. Mieletön lavakarisma ja vireessä sointuva kaunis ääni. Vitsi, livekeikoissa on aina se oma juttunsa. Tunteita herättävät musiikkikokemukset on tärkeitä ihmisen psyykeelle, ainakin omalleni hahah. Putron ja Puun lisäksi festeillä kuunneltiin Tuure Kilpeläisen & Kaihon Karavaanarin, Juha Tapion sekä Lauri Tähkän musisointeja. Pääsin muutamaan otteeseen screenillekin punaisen sadetakkini kanssa, olisitte nähny mun ilmeen! :'D Tää Balkan-neitohan ei omia tunnereaktioitaan pienentele. 
Nää oli mun ensimmäiset kaupunkifestarit ikinä ja ai että miten helpolta tuntui hengittää, kun tiesi et oma koti on alle parin kilsan päässä. Festarit oli mun silmään oikein hyvin organisoitu, ruokakojuihin ei ollut pitkiä jonoja kuten ei myöskään vessoihin. Vesipisteet löytyi alueen alkupäästä ja kaikki näytti toimittelevan toisilleen niin mukavasti. Oikeen semmoset hyvän mielen festarit.☻ Hömpöteltiin Anan kanssa kun varhaisteinit konsanaan, söin yksin suolaista festariruokaa (makkaraperunat ofc), juteltiin toisten fanaattisten Putro- fanien kanssa (teen tästä faniudesta vähän turhankin ison jutun, ihan ku mun elämä pyöris kyseisen herran ympärillä hahah), tanssittiin että tuli lämmin, arvostettiin elämää, otettiin elävää kuvaa, säikähdettiin lavailotulituksia, laulettiin äänihuulemme kipeiksi, pidettiin Juha Tapiota symppiksenä ja Lauri Tähkää pörhentelevänä rokkikukkona.

Jos ootte hoodeilla, käykää ihmeessä tsekkaamassa Tammerfestien tunnelmat. Nyt on luvattu oikein mukavaa säätäkin tänne Tampereelle. ☺

- Ina

P.S. Oon niin iloinen, että oon päässy taas bloggaamisen ''makuun'' ja nauttinut tästä. Alkaa pikku hiljaa tuntumaan siltä, et saan takaisin otetta siihen mitä oon vuosia rakastanut tehdä. On levollista sisäistää, että voin tehdä omaa juttua sillä intensiteetillä ja ilolla mitä mulla on. Ja mitä mahtavinta, että teitä on vielä siellä ruudun toisella puolella! ☺