torstai 28. syyskuuta 2017

Elämä somen takana

vihreäinuskinen12-1
Elämä somen takana  mitä se on? 

Ehkä vieno heijastus arkisesta peilikuvasta. Mielelläni näkisin itseni energisenä ja aikaansaavana "touhoottajana", kuten asia tuttavallisesti kotikonnuillani ilmaistaan. Hoitaisin työn ja opiskelun rehellisen yksiviivaisesti, lähellä aikuismaista ja kypsää tasapainoa. Lenkkeilisin päivittäin, tai ainakin joka toinen päivä. Uhkuisin itsevarmaa kauneutta sekä sisäisesti että ulkoisesti, näyttäisin kiireiseltä. Pelaisin sosiaaliset kontaktit luontevasti, unohtamatta läheisten ihmissuhteiden ansaitsemaa 100% panostusta. Tahtoisin niin kovasti olla kykenevä, jaksava ja antava. Oli kyse ajasta surevan ystävän vierellä taikka työpaikan kiireessä. Sitähän meiltä odotetaan nykyajan suorituskeskeisessä yhteiskunnassa.
vihreäinuskinenkahvi1parempi-1
Vai odotetaanko? Ja jos odottaa, niin kuka? Haluaisin, että pysähtyisit ja kysyisit itseltäsi juuri tämän edellä mainitun kysymyksen. Kuka toivoisi sinun olevan ja mitä? Kenen tahdissa sinun kuuluisi pysyä, että olisit tarpeeksi hyvä? Onko siihen olemassa jotain yleistä normia, vai keneltä/mistä otamme mallia niin tottuneesti, ettemme uskalla pysähtyä riittävän tyytyväisinä tähän hetkeen? Unelmani on, että uskallettaisiin nähdä elämän ainutlaatuisuus ja arvokkuus tässä hetkessä. Fokus olisi jossain muussa kun oman itseriittoisen elämän lyhytnäköisessä tarkastelussa. Tottakai minä olen oman elämäni päähenkilö, sillä kukaan muu ei voi askeltaa puolestani. Tärkeää on tunnistaa, mitkä ovat minun elämääni ohjaavat tärkeimmät arvot. Ja pyrkiä katsomaan omaa ajatusmaailmaa, valintoja ja tekoja niiden kautta. 
vihreäinuskinenjuttu-1
Väitän, että suorituspaineet oman elämän onnistumisesta myös muiden silmissä on kasvanut sosiaalisen median murroksen myötä. Puhuessani oman elämän ''onnistumisesta'' sisällyttäisin siihen yleisesti tavoiteltavaksi luokiteltuja asioita kuten koulutuksen, menestyksen, varallisuuden, asunnon, vartalon, ulkomaanmatkat (lista on loputon, ylipäätään mitä kukin yksilö näkee henkilökohtaisesti tärkeinä arvoina). Surullista on, että nämä välineelliset arvot ovat enemmän sanattomasti esillä ihmisten asenteissa ja olettamuksissa somessa. Sellainen kuva ainakin minulle välittyy aika ajoin, kun selaan esimerkiksi instagramia. Samaan hengenvetoon voin kuitenkin todeta, että itsekin olen tähän turhamaiseen ajatuskuoppaan astunut. Siksi pyrinkin jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota siihen, minkälaista viestiä annan itsestäni somessa muille, vaikka haavoittuvaisuuden vuoksi raakalaisen rehellistä kuvaa onkin vaikea antaa. Ennen kaikkea itselle sopivan tasapainon löytäminen somemaailman paineiden keskellä on tärkeää. 
vihreä4-1
Ehkä tällä poukkoilevalla tekstirykelmällä yritän tuoda esiin huoleni siitä, kuinka me ihmiset oikeasti voidaan somekulissien takana. Riisutaan rohkeasti ihmispelon kahleet epäonnistumisesta tai sisään iskostetusta vertailusta, joka pahimmassa tapauksessa vetää kieroon meidän someidentitetiin ja sitä kautta oikean identiteetin. Olenko mä Ina, vai Inanen instagramissa? Oikea Ina on samaan aikaan räiskyvämpi ja herkempi kuin tarkkaan mietitty väriteemalle uskollinen feedi. Hyvinä hetkinä on into paljastaa itsestä pilkahdus haavoittuvaisuutta, sillä se tekee meistä ihmisistä toisillemme helpommin lähestyttävämpiä. En tahdo tuomita kenenkään tapaa olla tai elehtiä sosiaalisessa mediassa, mutta jostain syystä tuntuu että asenneilmasto somen tuomista paineista on muuttunut ahdistuneemmaksi. Samalla puhun tässä itselleni ja pohdiskelen tämän suuren maailman eri sipulikerroksia ääneen. Ei ole vastauksia, on vain lukematon määrä eri vaihtoehtoja ja mietelmiä. Mitä itse ajattelet aiheesta, onko some realistista vai tarvitseeko sen edes olla sitä? Vaikuttaako ihmisten suojakuori tai halu näyttäytyä muille tietynlaisena siihen, mitä kuvaa annamme someen itsestämme?
vihreä6-1
Ilman muuta positiivista ja iloista mieltä on enemmän kuin kannattavaa jakaa eteenpäin. Tää maailma kaipaa kuulla enemmän rakkauden ja armollisuuden sävyttämiä kuiskauksia. Enemmän vilpittömiä rohkaisun sanoja, vähemmän alas painavia syytöksiä. Nollatolarenssi ilkeilylle ja kateellisuuden katkeralle myrkkysienelle. Tämä olisi somehyvinvointia edistävä pyrkimys tuottaa ja vastaanottaa tarinoita ja erilaisia materiaaleja, tätä olisi ideaali sydämenasenne.
vihreäinuskinenkahvi1-1
Yhtenä oman elämän esimerkkinä ja viime aikaisten tunnelmien yhteenvetoa on se, kuinka somen paineet vaikuttavat omaan luovuuteen ja uskaliaisuuteen tarttua uusiin asioihin. Olen kauan aikaa (vuosia) haaveillut videoiden tekemisestä, mutta jokin pidättelee minua tekemästä niitä. On olo, että en osaa, enkä pysty siihen tasoon mitä muut tekevät. Ärsyttää ajatella näin, mutta onko se hiljainen hyväksyntä ja automaatio siitä, että kuvittelee riittämättömyyden tunnetta verrattuna johonkin yleiseen ''tasoon''. Tässä videoasiassa viittaan ennen kaikkea esimerkiksi nykypäivän tubeskenen valtavaan visuaaliseen ja ammattimaiseen editointiotteeseen. Haluaisin unohtaa kaiken ylimääräisen joka luo turhaa painetta ja stressiä liittyen myöskin blogin kirjoittamiseen/mahdollisiin unelmiin tehdä myös videoita itselle tärkeistä ja puhuttelevista aiheista. Haaveena olisi tehdä Inamaista, mahdollisimman välitöntä ja omannäköistä settiä - miksi en siis vaan tekisi? (ESIM. Milla Grönman tekee aivan ihastuttavia, omaperäisiä ja aitoja videoita tubeen!) Yleisesti ottaen ajatukset videoiden tekemisestä vaihtelevat aika usein, sillä aiheeseen liittyy paljon lieveilmiöitä joihin suhtaudun melko kriittisin silmin. Esimerkiksi ''piireihin'' pyrkyröinti, tube-elämän tarpeeton glorifiointi ja jopa paikka paikoin hysteeriseksi muuttunut fanituskulttuuri. Don't take me wrong, en usko silti olevani ainut joka näitä asioita on pohdiskellut, vai?

vihreäinuskahh-1
@Photos: Iida Oikarinen, Edit: Me

Mitä sinulle kuuluu? Mulle kuuluu tällä hetkellä töitä, opiskelua ja seurakuntajuttuja. Välillä on erityisen onnellinen olo, kun taas toisinaan arki tuntuu stressaavalta. Onneksi mikään ei ole niin haudanvakavaa. Fiilistelen elämää, koska tää kaikki on vaan niin suurta lahjaa. Unohdetaan se mitä muut haluaisi meidän olevan ja keskitytään siihen, mihin meidät on luotu ja kutsuttu. Be blessed!

- Ina

perjantai 4. elokuuta 2017

Mitä olen tuntenut tänä kesänä

Upeat kuvat ottanut ja muokannut: Johannes Laaksonen

Tää kesä on ollut yhtäaikaisesti paikasta toiseen juoksemista ja pysähtymistä. Asioiden puntarointia järjen ja tunnemaailman välimaastossa, kysymyksiä ilman vastauksia. Kauniita hetkiä, joissa kiinteä katse kohtaa silmät. Pelotonta keinumista ja huipuista nauttimista. Järvessä kastautumista aamuauringon noustessa, kylmästä piittaamatta. Rakkautta ja surumielisyyttä yhdessä sekunnissa. Lapsenomaisesta asenteesta itsessään ilakointia, vaikka 22 vuotta iski mittariin juhannuksen jälkimainingeissa. Loputtomia mielikuvitusmatkoja täydelliseen, hyväksyen epätäydellisyyden olemassaolon. Heikkouden ymmärtämistä. Minä olen pieni, kertakaikkisen pieni tässä maailmankaikkeudessa.

Tää kesä on opettanut mulle paljon. Mielestäni on huojentavaa havaita, että kaikesta omasta yrittämisestä huolimatta en kykene täyttämään täydellisen, saatika hyvän ihmisen mittaria. Sillä uskon, ettei sellaista ole olemassa. Sen vielä syvemmin ymmärtäessä, armollisuus itseä kohtaan on kasvanut enenevissä määrin. Emme ole syntyneet tänne toinen toistemme tuomareiksi, vaan antamaan rakkautta. Sitä rakkautta minussa itsessäni ei ole liiaksi, ainakaan niinä päivinä kun oma itsekkyyteni syystä tai toisesta on koholla. Pyrkimys hyvään on realiteetti, josta aion pitää kiinni. Se on tahtomista ja joskus myös itselleen kuolemista. 

''1 Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. 2 Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. 3 Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, 4 kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. 5 Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.'' ♥ Room 5.1-5

- Ina