keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Kaunis ja aliarvostettu Tallinna + syyslomakuulumiset

Heippa pitkästä aikaa, te tyypit siellä! Mulla oli viime viikolla perinteinen syysloma, mikä tuli enemmän kuin tarpeeseen. Heittäydyttiin Samulin kanssa villeiksi ja näin ronkelina avioparina päätettiin lähteä ULKOMAILLE.  Yksi luokkalaisistamme oli Turkissa lomalla ja opettaja kysyi, että oliko kukaan muu ulkomailla ja mä huusin kovaan ääneen. ''Ai oho, missä sä olit?'' ''VIROSSA''. Ja luokka hirnahtaa. Tilannekomiikkaa parhaimmillaan, eikö me pidetä sitten lähinaapuriamme niinkään ulkomaan matkakohteena juuri siksi, että sinne on etenkin Etelä-Suomesta niin helppo päästä laivalla perillle?  
Kuuluisahan myös viinarallistaan. Kaikki omaan käyttöön, eikö se niin mennyt. 

  Kyllä, olen aina salaa tietämättäni mielessäni aliarvioinut Tallinnan kiinnostavuutta matkakohteena ja ylipäätään kaupunkina. Tiesin, että siellä on kuulemma kaunis vanhakaupunki, halvempi hintataso ja (krhöhm mikähän etenkin :'D), hyviä ravintoloita, tunnelmallinen joulutori ja kylpylämahdollisuuksia.. Ainoat kerrat kun olen Tallinnaa nähnyt on ollut meno- ja paluumatkat Serbiaan ja takaisin, joten se on ollut vaan pikainen välipysäkki automatkan varrella. Nyt oli mahtavaa päästä tutustumaan rauhassa vanalinnaan eli vanhaankaupunkiin. Ja voin sanoa, että kyllä mä tykästyin! ♥

Satamasta oli todella helppo kävellä vanhaankaupunkiin. Kävelee vain muureja ja linnaketta päin, niin ei voi eksyä. Ja ai että miten mä rakastan noita turkooseja rakennuksia. Saispa joka päivä ottaa asukuvat noilla seinustoilla.
Mun matkaseuralainen. IK:n jalkapalloseuran kapsäkki ja odottavainen ilmes. Mä aina löntystelin hitaasti perässä kun jäin tarkentamaan manuaalitarkennuksellani eri kuvauskohteita ja fiilistelin vanhankaupunkin pieniä yksityiskohtia. Matkustettiin Eckerö Linellä ja otettiin menomatkalle tunnelmankohottojaksi Lounge, missä saatiin rauhassa hengata ja syödä pientä purtavaa, käyttää puhelinta (onneksi hoksattiin paluumatkalla mennä istumaan Loungen edustalle lattiatasoon niin saatiin käytettyä nettiä haha oikeen nykypäivän kännykkäriippuvaiset ihmiset). Tuli niin ''kuninkaallinen olo'' kun heti meitä palveltiin siellä ja tuotiin tuoreet lehdet naaman eteen ja muutenkin tämä Loungen asiakaspalvelija Daniel antoi meille hyviä vinkkejä Tallinnaan ja jutusteltiin mukavia. Tiedän, että se on heidän työtään ja fiksut asiakspalvelijat ovat tilannetajuisia, sensitiivisiä ja kohteliaita, osaavat tulla tilanteen mukaan asiakkaan tasolle ja keskustella luontevasti, mutta kyllä hyvä asiakaspalvelu aina ilahduttaa. Mielestäni se ei ole itsestäänselviö. Itsekin kaupan kassalla työskentelevänä tiedän mitä se on, joten tykkään ottaa tämmöisiä asioita huomioon. Hyvillä fiiliksillä siis saavuttiin Tallinnaan. ♥




Haha, en voinut vastustaa kiusausta ottaa näistä mummeleista pähkäilevää sometuskuvaa. Oli muuten virkistävää, kun ei voinut käyttää koko aikaa puhelinta, vaikka tokikin monissa kahviloissa ja ravintoloissa onkin ilmaiset WiFit. Olen muutenkin alkanut enemmän kiinnittää huomiota somettamiseen ja mua ahdistaa välillä todella paljon, miten siihen selailemiseen juuttuu moneksi tunniksikin. Pois se meistä. Haluan, että älypuhelimeita ei olisi olemassakaan tiettyinä aikoina päivistä. Tekisi varmaan monien ystävyys- ja parisuhteillekin hyvää. 
Tässä kyseisessä turistiputiikissa myytiin myös kauhea kasa Vladimir Putin- sälää ja sympaattisen oloinen mies mässytti siinä pahalta haiskahtavaa einesruokaa samalla kun maksoin pikkuostoksiani.. Haisi ihan vanhalta Atrian mikropizzalta... Eli aika mielenkiintoiselta, ei niinkään parfyymiltä.
Tykkään tästä mun Nellyn takista, minkä tilasin kesällä Members.Comin alennuksien syövereistä. Takki on ihanan ilmava. Mä en ikinä osaa muuten tehdä yleishyödyllisiä ostoksia värien suhteen, vaan rakastun aina just johonkin räikeän pinkkiin ja sit mun on pakko saada se vaikka todellisuudessa joku musta olisi paljon järkevämpi ratkaisu. Mutta, minkä sille voi jos rakastaa pinkkiä, vaaleanpunaista, lilaa, kaikkea tyttömäistä ilahduketta klassisempien värien rinnalle..

Vietettiin siis lähes 2 kokonaista päivää Tallinnassa ja yksi yö hotellissa. Hotelli oli nimeltään Hotel Palace ja arvioksi saanut 4 tähteä. Hotelli sijaitsi ihan vanhankaupungin päässä. Hotellin erikoismukavuuksia oli ihanat suihkutilat ja sinne kuuluva TV, elikä pystyi musiikkikanavan musisointeja hyödyntää suihkussa ollessa! Illalla tuli myös lentopalloa suomeksi selostettuna ja siitähän Samulilla riemu repesi. Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja aamupala ihan sanoinkuvaamattoman mieletön. Meille tarjoiltiin heti kahvit ja teet pöytään ja munamestari paistoi aamupalakananmunat tuoreeltaan samassa tilassa. Aamupalalla oli amerikkalaisen aamupalan tyyppisiä juttuja, tuoreita hedelmiä, myslivaihtoehtoja, leipää, salaattia, pikkuperunoita, lättyjä, yms. 
Illallistamaan menossa. Kysyin instagramissa hyviä tipsejä Tallinnaan ja etenkin ravintolavinkkejä saatiin yllin kyllin. (Hyvä muuten huomioida, että kuvien takaa ei aina näy se koko totuus. Ennen näiden kuvien ottamista mä olin Samulille känkkäränkkä-tuulella ja valitin, kun mitkään asukuvat ei onnistu ja oon typerän näköinen jokaisessa, eikä tiedetä missä se ravintola sijaitsee ja nälkä kurni mahassa jo vaanivasti.. Meillä molemmilla ainakin nälkä vaikuttaa heti sen verran verensokereihin että mielialat mukailee vuoristorataa)  Olisi ollut paljon erinomaiselta vaikuttavia ravintoloita, mutta päädyttiin Oliveriin mikä sijaitsi helposti vanhassakaupungissa. Ravintola oli maan alla ja siellä lepäsi rauhallinen, seesteinen tunnelma. Palvelua saimme suomeksi ja ruoka-annoksissa oli kauniisti kirjoitettuna ''Oliver'', mun mielestä kauniit annokset on osa miellyttävää ruokakokemusta jos haetaan vähän ''extremeä'' erottautuen pikaruokaravintola tyyppisestä. Kastike oli hiukan liian suolaista, mutta ei kuitenkaan niin pahasti etteikö se olisi ollut syötävää.

Nautiskeltiin Samulin kanssa ihan pitkän kaavan kautta ja mä revittelin jälkkäreillä ihan huolella. Tämä kyseinen suklaa-fondue-vanilijajätskipalloannos oli jotain niin taivaallisen hyvää, että ei sanat riitä kuvailemaan. Ensimmäinen jälkkäriannos on Art Tallinn Cafesta, joten jos käytte siellä niin suosittelen ehdottomasti syömään tota. Ton suklaakakun sisällä on siis kuumaa sulaa suklaata... Jälkimmäisen jälkkärin napostelin meidän hotellilla ennen nukkumaanmenoa. Mitäpä sitä ujostelemaan ylimääräisten sokereiden suhteen kun kerta ollaan lomalla. 

Meillä oli tosi hyvää laatuaikaa Samulin kanssa Tallinnassa. Uusi ympäristö, uudenlaiset ärsykkeet, ulkona syömiset, muutamilla drinkeillä käymiset = buèno. Kun istuttiin illalla siellä Tallinn Cafessa niin meidän pöytä oli semmosella korotetulla tasanteella mistä oli kivat näkymät ulos. Keskustelun lomassa katseltiin välillä paraatipaikalta ohikulkevia ihmisiä ja tunnelma oli hyvinkin levollinen. Samulilla on välillä tapana vaipua omiin ajatuksiin, jolloin häneltä ei irtoa hirveesti pitkiä analyysivastauksia mitä mä taas rakastan ja oon kova huomioimaan pieniä yksityiskohtia ja tahtoisin usein myös keskustella niistä. Toinen puoli musta on myös rauhaa rakastava ja vaikka olen hyvin syvällinen ihminen, innostun helposti ja nautin, jos toinen ihminen innostuu samalla sekunnilla samasta asiasta. Samulin kanssa on se kiva, että hänkin on sosiaalinen ja porukan hauskuttaja- tyyppiä, joten kommunikointi ja vuorovaikutus on yleensä helppoa koska ollaan molemmat avoimia ihmisiä. Palataan siis siihen, että Samuli katsoi vaan tyynen rauhallisena ulos ja huomasin, kuinka nyt Samulilla on se hetki.. Niin sanottu vetäytymisen hetki, kun hän vaan uppoutuu omiin ajatuksiinsa eikä siihen ylimääräistä häsäystä tarvita, on vaan hyvä niin. Joskus kun oon malttamaton, en jaksa odottaa kun toinen on hiljaa kun oon itse rauhattomammalla tuulella, mutta tiedän kuinka tärkeää on, että on oma tilaa juuri niinä hetkinä kun sitä tarvitsee.


 Jälkikäteen kun tästä Samulille kerroin, niin hän sanoi että ei ollut edes huomannut että tämmönen hetki oli päällä, tai että miten olin ottanut semmoista ylipäätäänkään huomioon. Arvosti kuulemma kovasti, että osaan aika hyvin lukea häntä, kun ihan alkuaikoina olisin saattanut olla enemmänkin hämmentynyt miksiköhän toi toinen ei puhu. Yksi hyvä esimerkki toistemme lukemisesta oli silloin, kun ennen Tallinnaan lähtöä vierailimme Samulin siskolla ja hänen miehellään ja kävimme kolmestaan Jaakko-kummipojan kanssa vaunuttelemassa. Lenkin loputtua kommentoin, että ''olipas hyvä lenkki'' niin Samuli näki heti mun ilmeestä ja äänensävystä, että olisin halunnut oikeasti vielä jatkaa lenkkiä pidemmällekin. Samuli ehdotti heti siskolleen, että hei lähdekkö Inan kanssa vielä toiselle kierrokselle ja siinä tilanteessa jo naurettiin, että aika hyvin sitä jo toisen lukee, vaikka kuvittelee että ei toinen ikimaailmassa tommosta voisi huomata. Ihana Samppu. ♥



Mikähän siinä on, että Suomessa ei kuulemani mukaan katsota aina niinkään hyvällä jos on pienen vauvan kanssa ravintolassa/kahvilassa myöhään/hiukan myöhempään illalla? No tällöin kello taisi olla ehkä vasta 9, mutta jotenkin tuntuu että Suomessa karsastetaan herkemmin ja pistetään tyyliin lastensuojeluilmoitukset menemään. Sanokaa nyt olenko ihan väärässä, tietysti vähän karrikoidusti väännetty esimerkki, mutta ainakin Etelä-Euroopassa on ihan normaalia, että käydään yksillä viinilasillisilla tai vaikkapa kaksilla viinilasillisilla ja vauva vaan pistetään nukkumaan sitten viereen rattaisiin, kun on nukkumaanmenoaika. Vaikuttaako Suomessa se, että täällä on niin överit&perseet- juomiskulttuuri? Mielipiteitä!
Ostin käsityötorilta äidille ihanat porolapaset ja vaikka mitä muutakin ihanaa villataminetta sieltä olisi halunnut viedä mukanaan. 
Takaisin tullessa saimme ihastelle näinkin kaunista auringonlaskua kylmällä kannella. Laiva oli todella täynnä ja osa ihmisistä loppua myöten hyvinkin humalassa. Eiköhän sitten liukuportaissa joltakin kaadu kaikki viinakset siihen päätyyn ja ihmiset meinaa kaatua toistensa päälle kuin tiukaksi sandwich-paketiksi. Ihana Riina tuli meidät hakemaan ruuhkaisesta satamasta ja lähdettiin 10 jälkeen illalla ajamaan kohti Ilmajokea. Oltiin vasta puoli 3 perillä Ilmajoella, koska loppumatka oli todella haastava sankan sumun takia.
Ennen laivareissua menimme sunnuntaina Jalasjärven kautta Pirkkalaan yhdeksi yöksi Melinalle ja Juholle. Jalkkujärvellä lounastettiin Lissun mahtavia sapuskoja ja ihmeteltiin taas tätä Ester-tyttösen vilkkautta ja veikeää luonnetta. Maanantaina jatkoimme matkaa puolestaan Helsinkiin tapaamaan toista kummilastamme Jaakkoa. Esterin kanssa heillä on melkein tasan 6 kuukautta ikäeroa. On se valtava onni ja siunaus kun on elämässä 2 ihanaa pientä kummilasta. ♥
Jaakko on ihana pieni karhunpoikanen, joka päästelee suloisia kodaäännähdyksiä tasaiseen tahtiin ja kääntää kylkeä hienosti selälleen ja mahalleen tuosta noin vaan. Valtava mikä söpönen. ♥
Ester Alice Juhontytär Pekka-paapan sylissä. Teidän harmiksenne ette pääse näkemään kuinka uskomattoman suloinen hän onkaan, joten kukkasymbolin on nyt kelvattava. Ja itkuhan tässä kohta tulee, sillä tänään 21.10 meidän Ester täyttää 1 vuoden. Muistan Esterin syntymän kun eilisen, kun saimme perheryhmään videota tästä pikku-prinsessasta. Sinä aamuna jäi ruisleivät leivänpaahtimeen, äidin kanssa vaan itkettiin ja menin iloa hihkuen lukiolle ja näytin kaikille vastasyntyneestä Esteristä valokuvaa ja riemuitsin siitä, että minusta tuli täti ja jälkikäteen vielä kummitäti. Onnea rakkaalle kummitytölleni, toivottavasti saan olla sinulle läheinen kummitäti läpi elämän ja osakseni kasvattaa sinua läpi huolten ja haasteiden - läpi ilon ja riemun! ♥♥♥ x 100
Syyslomalla vietettiin tatan, Samulin ja Anan kanssa hauska Serbian ilta. Illassa ei sinänsä ollut serbialaisen musiikin ja kovaäänisyyeden lisäksi muuta serbialaista kun se, että oli vaan mukava kruunata se ilta omintakeiseksi serbi-illaksi. Mä loihdin meille maan mainiot rosmariinilohkoperunat, joista tuli ihan täydellisen hyviä vaikka itse sanonkin. Tata leikkasi porsaan sisäfileestä paloja ja loihti mahtavan kermakantarellikastikkeen. Lopuksi tata teki vielä lättyjä ja väänsi omin käsin myös kermavaahdon muutamassa minuutissa.. On se nopea mies liikkeistään, en oikeastikaan tiedä ketään muuta ihmistä kun mun isä joka olisi niin NOPEA motoriikaltaan. :'D Samulikin sanoi, että oli mukava välillä ottaa vaan ruokalepoa sohvalla ja tata vaan hääräsi keittiössä, eikä tarvitse yrittää mitään liiallista vieraskoreutta kun olla ainoastaan oma itsensä. Käytiin Anan kanssa hakemassa Samulin kotoa vieraspatja ja sillä aikaa miehillä oli ollu ihan omat ''miesten jutut'' täällä.. Loppuillasta pelattiin nelisteen semmosia hauskoja sanaleikkejä et piti sanoa vaan random ihmisten nimiä mahdollisimman nopeesti. Kokeilkaapa joskus, siinä menee ihan sekaisin. Leikittiin myös tarinankerrontaa ja naurettiin räkä poskella kun Ana aloitti sen perinteisesti ''Olipa''.. niin tata vaan jatkoi ''minä''.. Jokainen kantasuomalainen sanoisi varmasti sen ''Olipa KERRAN''.. mutta ei. Tilannekomiikkaa, ei tekstin muodossa lähellekään niin hauska, uskokaa pois.


Lauantaina vietettiin Heidin, Anan, Heidin äitin ja Jennan kanssa viini-ilta. Heidin äiti Tarja oli kattanut pöydän kurpitsoineen kaikkineen niin hienosti, että meinasi itku tulla. Luultiin, että Tarja oltiin kidnpattu kun se ei ollut kotona kun tultiin, mutta onneksi pelko oli aiheeton. Paranneltiin maailmaa yhdessä. Mitä muutakaan voi odottaa, kun naiset kokoontuu ''viini-iltaa'' viettämään. 

- Ina
P.S. Vielä viimeisenä tiedotusluonteisena asiana ilmoitan, että Juhon bändi Sakia esiintyy tänä perjantaina Seinäjoella Bar15:ssa. Tulkaa ihmeessä paikalle jos haluatte kuulla hyvää musaa! Ja jos tuutte, niin juttelemaan saa ja pitää tulla. Tästä linkistä pääsette kuuntelemaan Sakian uutta musaa. 
tiistai 13. lokakuuta 2015

Aistin joka solulla

Olen mukana Indiedaysin ja KiiltoCleanin Aisti-yhteistyökampanjassa


Hellurei, pitkästä aikaa näin yhteistyöpostauksen merkeissä! Olen tavattoman iloinen, että pääsin mukaan tähän kampanjaan osalliseksi, sillä myönnettäköön, että mä ihastuin näihin Aisti Erioil tuotteisiin ihan päätä pahkaa. Ei, kyse ei ole minkään sortin hiussoirtuvien hemmottelusta, vaan suurimman elimemme eli ihon perushemmottelutuotteista. Babes, meidän iho ansaitsee täyden huomion, sillä ihon kautta me koetaan ja aistitaan valtava määrä asioita. Joskus olen itsekin laiminlyönyt meikkien pesemistä ja ihon puhdistamista päivän lioilta väsyneenä ennen nukkumaanmenoa, mutta entisen kosmetologi-äitini painokkaiden kehoitusten avulla tiedän, että se on silkkaa tyhmyyttä. Ei ihoa saa kohdella niin vastuuntunnottomasti, pois se minusta ja pois se meistä.

 Mutta, tiedättekös sen tunteen, kun suihkun jälkeen saa rasvata ihon pehmeäksi ja mennä puhtoisin tuoksuin sekä hyvän omantunnon mielin uinumaan? No nyt, mä kerron teille mun Aisti Erioilin lempparituotteista rehelliset mielipiteet, joten skrollatkaa postausta vähän alaspäin.

Sallikaa mun esittää Aisti- sarjan lempituotteeni. Kasteenraikas käsivoide, kasteenraikas kosteusemulsio sekä mintunraikas jalkavoide. Vähän ehkä vaaleanpunaisen ystävänä harmitti, että dominoiva sinisävyisyys pääsi näissä kruunajaisissa valloilleen, mutta ei anneta sen häiritä. Näin out-off-topicina ette halua edes tietää, kuinka mahdottoman kovan vaivan näin sen eteen, että saisin noi pahuksen saippuakuplikset näkyviin. Meillä jäi Samulin kanssa hääpäivästä aika paljon saippuakuplia, joten sain koko keittiönpöydän- ja lattian siinä samalla litimäräksi. No, pieneen tunnelmanluontiin ei ole koskaan sääli käyttää muutamaa minuuttia ylimääräistä.

Tässä hoitavaa lummeuutetta sekä suojaavaa E-vitamiinia sisältävässä kasteenraikkaassa käsivoiteessa luvataan, että voide kosteuttaa ihoasi tehokkaasti ja auttaa säilyttämään kätesi kauniina, kimmoisina ja pehmeinä. Voiteessa pitäisi olla nopeasti imeytyvä koostumus ja sen sanotaan sopivan aivan erinomaisesti päivittäisiin käyttöön. Voiteen raikas ja puhdas, vesimäinen tuoksu saa olosi tuntumaan raikkaalta. 

Ennen kun posteljooni-Pate toi tämän tuotepaketin minulle yllätyksellisesti kotiovelle, olin ostanut itselleni kukkia kotiin. Ja mä oon iän myötä alkanut pitämään kukista. Mun mummakin rakastaa kukkia, se tietää melkein kaiken kukista tai ainakin se tietää miten niitä kuuluu kastella ja minkä nimisiä ne on ja niin edes päin. Mulla on vähä sama juttu ihonhuollon- ja hemmottelun kanssa, että iän myötä olen enemmän oppinut arvostamaan oikeanlaisia tuotteita enkä suostu fanittamaan ihan jokatoista tuotetta mitä Marketeista ja Sopurahoista parilla eurolla löytää. Yhtään arvostelematta kauneus- ja ihonhoitotuotteiden hintaa, tietysti sillä mitä pienempi hinta - sen parempi mulle ja rahapussille! (Anttilan nettisivuilta katsoin, ettämuun muassa Aisti- sarjan kasteenraikas kosteusemulsio olisi maksanut vain 4,29e)

Näihin minä ihastuin. Aisti Erioil oli positiivinen, fresh aistinautinto, sanan todellisessa merkityksessä.


Kasteenraikkaassa kosteusemulsiossa luvataan myös yhteneväisesti saman sarjan käsivoiteen kanssa sitä peräänkuulutettua ominaisuutta kuin nopeasti imeytyvä! Mikään ei ole mielestäni ällöttävämpää, kun käsirasva tai emulsio ylipäätään on liian tahmeaa ja jää kauaksi aikaa ihon päällykerrokseen makaamaan. Ilahduin, kuinka äärettömän nopeasti emulsio imeytyy ihoon näissä kasteenraikkaissa tuotteissa. Ihan samaa en voi valitettavasti sanoa alkuperäisestä hajustamattomasta kosteusemulsiosta, tosin sen rasvan kohdalla ei nopeasti imeytyvää vaikutusta luvatakaan erikseen.

Iho tuntuu näiden rasvojen jälkeen luonnollisen pehmeältä ja hyvinvoivalta. Etenkin näin ilmojen kylmetessä mun kädet kipeästi huutaa kosteutusta, enkä usko että olen ainut käsien osittaisesta kuivuudesta kärsivä Pohjolan asukas.  Kasteenraikas ja vesimäinen tuoksu oli vallan ihastuttava, sopivan mieto mutta ei kuitenkaan kokonaan hajusteeton. Mintunraikas jalkavoide on myös aivan todella ravitseva ja hyvältä tuoksuva.  Mielestäni liialliset parfymoidut hajutkin voivat olla luotaanvetäviä, ainakin silloin kun satuin laittamaan Victoria's Secretsin kovasti hajuvedeltä tuoksuvaa body lotionia vartalooni ennen nukkumaanmenoa, että Samuli heräsi siihen valtavaan tuoksumäärään ja joutui laittamaan kaikki ikkunat auki nukkumisensa turvaamiseksi.

Toisin sanoen, Aisti oli kaikilla aisteilla =

”Kuvaa ja jaa sinulle tärkeä asia, jonka haluat tuntea ja aistia täysillä – toisin sanoen asia, jonka takia haluat pitää itsestäsi huolta. Pääpalkintona on 200 euron lahjakortti valinnaiseen kauneushoitolaan sekä lisäksi arvomme joka viikko yllätyspalkinnon, jonka julkaisemme viikoittain Instagramissa @aistielama.

1) Ota kuva sinulle tärkeästä asiasta.

2) Jaa kuva Instagrammissa ja merkitse se tägeillä: #aistielämä @aistielama

3) Haasta vielä mukaan kaksi kaveriasi, niin olet mukana kilpailussa.

Kilpailu on voimassa 2.10.–15.11.2015 välisenä aikana.” 



- Ina

maanantai 12. lokakuuta 2015

Unelmieni hääpäivän antia




Nyt kun aikaa on kulunut, alan hiljalleen palautumaan meidän 1.8 päivänä vietetyistä häistämme. Ensimmäiseen ja toiseen hääpostaukseen pääset suoraan painamalla tästä ja tästä linkistä. Ensimmäisessä hääpostauksessa kurkataan hääaamun kulkuun, mun ja Samulin ensikohtaamiseen Nikkolan sillan kupeessa sekä muutamiin potretti- ja yhteiskuviin! Toisessa hääpostauksessa ilmenee lisää virallisia potrettikuvia Kyrönjoen rannalta, yhteishömpöttelyä maailmasta parhaiden kaasojen ja bestmanien kanssa sekä itse vihkimistilaisuuteen Ilmajoen kirkossa. Päätin avata myös appiukkoni ja samalla meidän vihkipappimme henkilökohtaista vihkipuhetta, mikä on aivan itkettävän ihana ja arvokas. 

Haluan kertoa jotain yksityiskohtia meidän hääpäivästämme, vaikka harmikseni pystyn tuomaan ehkä vaivaisen murto-osan esille mitä todellisuudessa ainutlaatuinen hääpäivämme ansaitsisi saada päivänvaloon.  Kirkosta avioparina kävelessämme, oloni oli kertakaikkisen uskomaton ja huojentunut. Vihkitilaisuus kirkossa jännitti luonnollisesti kaikista eniten. Puristin Samulia kädestä sykleittäin eri paineella, ettei kumpikaan meistä pyörtyisi. Kun mun isä saatteli mut Prinsessa Ruususen soidessa alttarille Samulin kainaloon.. voisi sanoa, että se oli elämäni yksi konkreettisesti koskettavimmista hetkistä. Mun tata saatteli mut mun elämäni miehelle. Kaksi elämäni tärkeintä miestä.. Tunne oli epätodellinen, jännittynyt, onnellinen..  ''Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.'' näitä Korinttolaiskirjeen jakeita luki rakas Heidi-kaasoni kirkossa. Ei löydy oikeen sanoja.


Mun isä oli hommannu meille mahtavan hääauton ja vieläkin päheemmän kuskin! Tata halusi serbiperinteen mukaan, että hääauton jälkeen mentiin mun ja Samulin perheet heti perässä, sekä pitkällä suoralla töötättiin puoli minuuttia räikkää yhtäjaksoisesti ja hiukan humoristisesti rytmitellen. Alkukättelyiden ja tervetuliaismaljan jälkeen menimme syömään EP:n opiston ravintolaan. Ruoassa emme hifistelleet, ruokana oli kalasta porsaan fileepihviin, kasvis-gratiinilaatikosta tilliperunoihin, punaviinikastiketta sekä monenmoisia eri salaatteja. Ainakin ihmiset kehuivat kovasti! Ruoan jälkeen napsittiin ulkona kuvia ja seurusteltiin, kun sääkin sen salli.

Juhlapaikalla, itse koristellussa juhlatilassa ne partyt vasta alkoivatkin. Saatiin aploodeerauksien saattelemena kävellä paikoillemme kuin vanha kunnon kuningaspari ja siitä se ohjelma meidän pään menoksi alkoikin. Aluksi kaasot ja bestmanit esittelivät kukin itsensä ja siinä ohella kertoivat suhteensa minuun tai Samuliin ja muutenkin, tämä osuus oli todella herkistävä ja hauska, Tamin ja Oonan koskettavat lauluesitykset (Linnuton puu ja Mestaripiirros), mun isän puhe (hän käytti muuan muassa vertauskuvaa, kun tuli Serbian synnytyssaliin ensimmäistä kertaa ja kätilöllä oli kasoittain lapsia sylissä kuin ''leipiä'' ja osoitti samalla ranskalaisen patongin kokoista suuruusluokkaa ja hän ihmetteli kuinka juuri MINÄ olin hänen tyttönsä, koska olin niin vaalea), Samulin isän lauluesitys kitaran kanssa Samuli Putron Älkää unohtako toisianne-  biisistä, minkä Raimo oli luvannut meille puolitosissaan esittää jos joskus menemme naimisiin (soitin vielä viikko ennen häitä appiukolleni ja varmistin, että muistaako hän tämän melkein parin vuoden takaisen laulusopimuksen... :-D), mun ja Samulin lapsuudesta tähän päivään tehdyt videokoosteet missä oli valokuvia/videoita kera meille tärkeiden biisien sävelten, Samulin polttareista hauska videokooste (hänet pistettiin mm. hyppäämään tandem-hyppyä 2km korkeudelta), vapaassa sanassa Melina ja Arto pitivät ihanat puheenvuorot. Häävierailla oli ohella koko ajan bingolappunen täytettävänään ja uskon, että ei tarvinnut kauheen kauaa odottaa kun ''morsian nauraa liian lujaa''-tyhjiö täyttyi. :'D Mä ja Samuli oltiin seurustelumme alkuaikoina yhdessä puhekilpailussa, joten meidät pistettiin vetämään 1 min pituiset puheet siitä, kuinka minun mielestäni nainen kuuluu keittiöön ja kuinka Samulin mielestä mies kuuluu keittiöön, perustelut oli aika kovia.. Sitten yksi oli missä vain yleisölle ja Samulille näytettiin mitä Samulin pitää pantomiimina esittää ja mun piti tietysti arvuutella näitä omintakeisia liikkeitä. Sulhasenryöstössä mä jouduin kirjoittamaan yleisöstä tulleiden spontaanien vihjeiden kautta avoimen rakkauskirjeen blogini luonnoksiin, kuinka saan Samulin takaisin. Mun olisi pitänyt julkaista se, mutta en kehdannut...

@Liisi Järveläinen 

Ja huh-huh, miten PALJON meidän häissä KREISIBAILATTIIN!!! Ei mitään nössötansseilua omassa sisäpiirissä, vaan ihan koko porukalla vedettiin piiritansseja ja joukkohuudahduksien mukana pompittiin yli 30 hengen porukalla tasajalkaa ympyrää. Parasta oli myös se, kun vedettiin spontaanisti yleisölle serbialaista kansantanssia isän ja siskon kanssa. Opa, opa! Ihan hullua, mutta onneksi mä olin sen verran oma itseni myös hääpäivänäni ja otin HETI korkkarit pois kun tultiin sisätiloihin. Oli paljon mukavempi tallustella, kun ei ollut puristavia Tuhkimon kenkiä jaloissa häiritsemässä. Toki myös häätanssin (Juha Tapio - En mitään en ketään) ja häävalssin (Tapani Kansa - Akselin ja Elinan häävalssi) jälkeen meillä oli perinteiset valssahdukset, missä vaihdeltiin tanssipartneria vieden huuman pyörteisiin. Meillä oli illalla myös nuotiossa makkaranpaistoa, joten osa ihmisistä hengasi ulkona ja osa sisällä aina välillä. 

Voin sanoa, että tuli tanssittua melkein yhtäjaksoisesti 3-4 tuntia tanssilattialla ja kun niitä tanssittajia riitti sen verran paljon, niin eihän sieltä malttanut lähteä pois, heh-heh. Mulla ja Juholla on myös tapana vetää omia performansseja, joten niitä tuli kans harrastettua sekä Juhon kanssa myös muiden tanssitajien kanssa! Antaumuksella ja vapautuneesti jorattiin ja uskon, että jokainen sai olla meidän häissä aivan oma itsensä. Tietysti yksi hieno yhdistävä ja yleistunnelmaa koholleen luova tekijä oli, että meillä on paljon yhteisiä ja toisia tuntevia kavereita, joten koko tanssilattia ja hääväki oli kuin suurta perhettä keskenään. Oli aivan fantastisen ihana kuulla aivan järjettömän positiivista palautetta häistämme jälkikäteen. Häitä ei onneksi koskaan tarvitse sinänsä vertailla keskenään, sillä jokaiset juhlat ovat hääparinsa näköiset -  uskon, että meidän häät olivat lämminhenkiset, huumorintajuiset, energiset sekä viattomuudessaan herkät nuorta avioparia symboloidessa. 

Häiden tunnelmaa ei voi rahalla ostaa. Rakkaus ja onnellisuus säntäilevät ovista ja ikkunoista sisään, eikä sitä hyökyaaltoa voi pysäyttää. Olen ikikiitollinen, että sain kokea maailman ikimuistoisimmat häät, mitä muistellaan ikuisesti hyvänä. Olen kiitollinen kaikille vieraille, jotka saavuitte paikalle ja teitte meidän hääjuhlastamme juuri tämän näköiset. Suurkiitokset koko perhekunnalle ja sukulaisille. Elämäni isoin kiitos myös aviomiehelleni, joka halusi ottaa mut vaimokseen ja lupasi pitää ikuisesti huolta ja kehua mun ensimmäisiä naururyppyjä, kun mä vanhenen.

- Ina