maanantai 23. toukokuuta 2016

Piknikillä Mansesterissa

ina-1 ina-4 ina-3 ina-5 ina-2 ina-7 ina-9 ina-10 ina-15

Heippa hei! Ajattelin rustata pikaisen fiilistelypostauksen sillä aikaa kun Anni vetää luvallisia prinsessatirsoja (lue=jäätäviä iltapäikkäreitä) Rockyn kainalossa. Mulla on ollut viime aikoina enemmän töitä aikaisempaan verrattuna, joten oon suunnitellut mahdollisimman paljon kaikkea kivaa vapaapäiviksi. Tänään puksuttelin junalla Mansesteriin ja istahdin VR:n vihertäville penkeille yhden vanhemman rouvan viereen. Hetken siinä keskusteltaessa niitä näitä, tuli puheeksi matkustus- teeman kylkiäisenä mun serbitausta. Perään ilmoitin, että äiti on kuitenkin ilmajokinen ja itsekin kyseisessä kyläpahasessa asustelen. Seuraavaksi tämä Tuula-rouva kysyy, että olenko mä Ketosen sukua ja mainitsi het' perään mun mumman nimen - ja voi kuinka meidän molempien suut loksahti auki! Sehän veikkaus tuli kuin apteekin hyllyltä. Tämä herttainen Tuula oli mumman vanha hyvä ystävä. Kipin kapin luuri käteen ja soitto mummalle hauskasta yhteensattumasta. Miten pieni maailma. Ja miten pienestä olis ollu kiinni, että olisin laittanut tapani mukaan musiikit korville ja pönöttänyt junassa hiiren hiljaa. Vielä viimeiseksi Tuula antoi mulle pienen suloisen peltirasian, mikä sisälsi maukkaita herkkupastilleja. Lopuksi heiluteltiin toisillemme ikkunasta kuin vanhat tutut! 

Ohikulkijat hymyili ja muakin hymyilytti. Mikä mainio maanantai. Mulla oli tunti luppoaikaa joten tapasin vielä ihanaa Erikaa nopeasti ennen Annin tuloa. Tämän päivän tulos: lämminhenkinen piknik, majesteettisen puun oksassa tasapainoittelu, terveelliset herkkueväät, hyvä musiikki, vielä parempi seura ja mikä iloinen jälleennäkemisen riemu. 

Sanomattakin selvää, nautitaan näistä ihanista keleistä ja kivoista ajoista ♥

- Ina

@Anni Korhonen
keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Soveltuvuuskoetulokset

Pikkuisen yli 2 viikkoa sitten elettiin jännittäviä aikoja. Yritin jatkuvasti uskotella alitajunnalleni, että ''enää lepoa vain'' sekä ''tärkein työ on jo tehty''- mantraa. Syväsuuntautunut innostus päästä näyttämään viimeiset sitruunanmehut VAKAVA-kokeelle ja möyryävä jännitys vatsanpohjassa. Edellispäivän aktiivinen perässäjuokseminen 1,5 vuotiaan tahdissa piti ajatukset joten kuten aisoissa ja mielen kiireisenä (sekä kropan hikisenä). Illan yhteisrukoukset Pirkkalan houstaajieni kanssa, tapahtukoon niin kuin Herran tahto on - kaikessa ylipäätään, mutta erityisesti tulevaisuudennäkymien suhteen. Missähän on mun paikka ensi syksynä? Tuleeko minusta luokanopettaja? Missä kaupungissa tulen asumaan seuraavat vuoteni? Vai tuleeko musta jotain ihan muuta, mistä en ole uskaltanut tai osannut edes vielä haaveilla? Isojen kysymyksien äärellä. Ja tiedän, että en ole näiden kanssa ainut. 
Maanantaina lähdimme Samulin vapaiden alkaessa Tampereelle laatuaikaa viettämään. Yövyimme yhden yön Tampereen Holiday Clubin kylpylässä. Ihailtiin kauniin Näsijärven valokuvamaisia maisemia parvekkeen lisäksi myös iltakävelyn merkeissä. Päivällä käytiin kylpylän puolella polskimassa ja mä pääsin pitkästä aikaa hierontaan. Mulla on todella syvällä paikat jumissa tuolta niska-hartia-seudulta, joten pienen alkupyörryttämisen jälkeen hieronta tuntui todella rentouttavalta. Sudennälkäisinä syötiin hotellin ravintolassa maukkaat pizzat ja päiviteltiin sitä, kuinka toisen pizza näyttää lähestulkoon aina paremmalta kun oma. Päädyttiin siihen tulokseen, että se on täysin psykologinen juttu. Se mitä itsellä ei ole, houkuttelee ihmisluontoa toden teolla. Pizza elävänä esimerkkinä tästä arkipäivän havainnosta. 
Tampere on kaupunkina vienyt meidän molempien sydämen jo aikoja sitten. Tai mun sydämen vienyt jo todella kauan aikaa sitten. Tapparan lisäksi ainoastaan Tampereen hotelliaamupalalta saattaa saada mustamakkaraa puolukkahillon kera. Tiedättekö sen tunteen, kun on unelmoinut yhdessä parina jostain tietystä paikasta ja elämänmuutoksesta pitkään? 
Tänään aamulla sain lukea netistä soveltuvuuskoetulokset etsien omaa nimeä pitkästä nimilitaniasta pienen pienessä aamutäpinässä. Samalla kun Samuli tuhisi siinä mun vieressä, hengitystahdin salpaantuessa mietin vaan, että onko mun nimeä siellä ollenkaan. Ja olihan se. Sydän jätti varmaan lyönnin välistä. Ja kaupunkina oli 1. vaihtoehdon (Tampere luokanopettaja) sijasta 2. vaihtoehtoni eli (Rauma luokanopettaja).  Minä ja Rauma. Ensimmäisenä nanosekunnin helpotus, että onneksi se ei ollut se toinen R:llä alkava eli Rovaniemi (koska niin kaukana kotoa, vaikka olen paljon kehuja kyseisestä yliopistosta kuullut). 
Siinä samassa iski hirveä pommitus KOPin whatsapp-ryhmään ja kuinka ilolla sai lukea viestejä, miten äärettömän moni meistä sai soveltuvuuskoekutsun. Ihan älytöntä. Olin varmaan lievässä shokkitilassa ja jännitys alkoi purkautumaan ulos hiljalleen. Ensimmäisenä koin ehkä pientä pettymystä siitä, että ykköstoiveeni Tampereen OKL:stä jäi sivu suun. Aloin heti kuitenkin iloitsemaan siitä, että sain ylipäätään soveltuvuuskoekutsun ja koin valtavaa ylpeydentunnetta omasta taipaleestani. Läpi itkuisten juoksulenkkien, 2 lähiomaisen kuoleman ja hetkittäisten epävarmuustekijöiden kanssa painiminen teki tästä keväästä yhden elämäni vaikeimmista. Samalla se teki tästä keväästä yhden elämäni antoisimmista. Kaikki se työ ja puurtaminen tuotti tulosta, enkä ole koskaan elämässäni panostanut mihinkään kouluun liittyvään näin paljon kun tähän.
Soitin Tampereen yliopistoon ja sain selville, että multa vain ja ainoastaan naurettavat puuttui 0,5 pistettä Tampereen OKL:n soveltuvuuskoekutsusta. Mä nauroin. Ja se yliopistonainen naurahti ja pahoittelu puhelun toisen päässä myös, kuinka itkettävän pienestä se oli kiinni. Olin jo 2-3 tuntia elänyt siinä tunteessa, että Rauma on se mun tuleva opiskelupaikka jos on tullakseen. Samalla unohdin Tampereen mielestäni kokonaan, se ovi oli jo sulkeutunut multa kokonaan. Sain kuitenkin tietää, että mua odottaa Rauman lisäksi soveltuvuuskokeet Tampereen yliopiston varhaiskasvatukseen. WAUTSI! Nyt mulla on Rauman jälkeen yksi varavaihto ja mahdollinen takaportti avoinna. Vaikka mä ensisijaisesti luokanopettajaksi haluan, en todellakaan halua sulkea pois varhaiskasvatuksen porttia. Molemmista mulla on soveltuvuuskokeet kesäkuun alussa ja 1.7 saan tietää, pääsenkö kumpaankaan. Pitäkää kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että loistan edes jommissa kummissa soveltuvuuskokeissa! Tapahtukoon Jumalan tahto tässäkin asiassa, kun kerran Hänen viisaampaa johdatusta olen tähän opiskeluasiaan rukoillut. ♥ Uskon, että olemalla oma itseni soveltuvuuskokeissa riittää kyllä. Siunatuin ja levollisin mielin kohti tulevia haasteita. Kiitollisin mielin siitä, että saamme askeltaa turvallisesti Hänen kirkkautensa alla. 

- Ina
perjantai 13. toukokuuta 2016

Lumenen lemppareita

Heippa hei! Nyt pääsen vihdoin ja viimein esittelemään teille mun Lumenen uutuusmeikkejä. Aion kertoa vilpittömän mielipiteeni testaamistani meikeistä viimeisen kuukauden takaa, joten maksetuista ilmaiskehuista ei tarvitse olla peloissaan. ;-D
Tässä näkyy täysin paljaat ja meikittömät kasvoni. Katselin tossa taannoin ulkoiselta kiintolevyltä vanhoja nuoruuden valokuviani ja hoksasin, että mun kulmakarvat oli enemmin paljon tuuheammat ja pidemmät mitä nyt. Osa karvantyngistä ei kasva välttämättä enää koskaan, mutta onneksi kulmakarvoja voi yrittää piirtää (perus, että joka aamu on vähän erilaiset kulmikset xD) Ja ainahan voi yrittää myös epäonnistuneesti leikkiä omistavansa lintumaisen siivekkäät kulmakarvat.. Buu, kulmakarvat on lyhyiden ripsien lisäksi heikoin kohta kasvoissani. Mutta - jokaiselle jotakin, näissä pinnallisemmissakin asioissa!
1. Lumene Bright Now Blur lupaa silottaa ihon pintaa (kyllä!) jättäen sen silkkisen sileäksi. Voidetta kehotetaan käyttämään päivävoiteen päälle, pitäen ihon luonnollisen mattapintaisena koko päivän. Ihan koko päivän mattapintaisena pysymisestä en uskalla varmaksi todeta, mutta voiteen päälle on ehdottomasti miellyttävämpi levittää meikkivoide kuin ilman. 
2. Lumene Beauty Base Eyeshadow Primer on oivallinen täsmätuote silmämeikin pohjustusvoiteena. Tuubin pienuus ei ole tullut esteeksi, sillä voide on erittäin riittoisaa kun sitä vaan levittää koko liikkuvalle luomelle. Kyseinen voide ei ole välttämättä henkilökohtainen lempparini tästä Lumenen valikoimasta, mutta pohjustaa tietysti jonkin verran luomiväriä pysymään paremmin kiinni silmässä.
3. Lumene Longwear Blur Foundation on paljon puhuttu, kehuttu ja ehkä jopa ''kiisteltykin'' meikkivoide. Lumenen tuoteselitykset kuvailevat meikkivoidetta näillä sanoin: ''Meikkivoiteen blur-efekti saa ihon näyttämään välittömästi tasaisemmalta ja virheettömämmältä. Efekti perustuu uuteen silikoniteknologiaan, lämpimien väripigmenttien määrään meikkivoiteen koostumuksessa sekä valoa heijastaviin pigmentteihin. Tämä ainutlaatuinen yhdistelmä tasoittaa ihon sävyn luonnollisen täydelliseksi häivyttäen optisesti pieniä ryppyjä, epätasaisuuksia ja muita ihon pieniä virheitä.'' 
Mielestäni meikkivoide tuo ihanaa väriä kasvoille ja todella tasoittaa ihoa välittömästi. Itse sain testiin värin 1 Classic Beige (Kultahiekka) ja tämä lopputulos muistuttaakin jotain Välimerellistä päivetyksen hohtoa. En ehkä ihan allekirjoita tuota jopa 16 tunnin meikkivoiteen kauniina pysymistä iholla, voide on kuin onkin puolimatta ja peittävyydeltään melko peittävä. Ei liian pakkelimainen ollenkaan. 
4. Lumenen Gel Effect kynsilakat on hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia. Valkoisesta kynsilakan helmiäisyydestä pidin kovasti, mutta lakkaa pakkaantui hiukan epätasaisesti kynsiin, ei kuitenkaan häiritsevästi ettenkö sillä voisi kynsiäni jatkossa lakata. Jälkimmäinen Gloss&Care kynnenvahvistaja on ollut meikäläisen uusi suloinen ystävätär. Rehellisesti sanottuna kynnenvahvistaja oli tuoteyksilönä enemmän mun makuun kuin toi Gel Effect.
P.S. Lumene Gloss & Care Express Nail Polish Remover on laiskanpulskean lakkaajan vihoviimeinen pelastus. Tämän söpön purkin korkin kun avaa, niin sisältä paljastuu pehmeä reikä mihin voi kirjaimellisesti työntää lakatut sormensa kun tahtoo asetoonittomalla poisonilla taikoa itselleen värittömät kynnet. Easy easy easy. 
5. Oon täysin ihastunut Lumenen Wild Rose (2) Liplineriin. Tää mun varsinainen huulikuva ei anna ehkä parahinta oikeutta kyseisen huultenrajauskynän ja True Pass Lip Colorin kombosta huulten kuivuuden vuoksi, mutta suokaa anteeksi tämä (♥). Mutta sen mä sanon, että oon niin moneen huultenrajauskynään saanut pettyä vuosien aikana, joko ne on väärän värisiä tai liian herkästi sottaantuvia - tämä on niistä ihana poikkeus. Kuuluu melkein jokapäiväiseen meikkirutiiniini näiden kahden tuotteen hyväksi koettu yhteistyö. 
True Pass Lip Colorin tummanpuhuvaa huulipunaa en ole yhtä kahta kertaa enempää osannut käyttää, johtuen ehkä siitä etten ole tottunut käyttämään noin radikaalia väriä huulissa. Tuntuu lisäksi, että se hiukan helposti sottaantuu huulilla (onko kyse sitten levittäjässä tai levitettävässä, veikkaan myös tota ensimmäistä) Kyseinen huulipuna on kyllä erittäin riittoisa ja helposti levitettävä, siitä isot plussat.
6. Lumene True Mystic Precise Tip Eyeliner on teräväkärkinen, nopeasti kuivuva, vettähylkivä ja runsaspigmenttinen silmänrajaustussi. Tuotetta suositellaan säilytettävän kärki alaspäin, mihin en tietysti aikaisemmin tiennyt kiinnittää huomiota.. Tämä kyseinen taikatussi pysyi erinomaisena 2-3 kuukautta, mutta lähes jokapäiväisessä käytössä tuote kuin tuote kuluu luonnollisesti. Tämän loppuessa olen käyttänyt paksukärkisempää rajauskynää ja tuli kyllä ikävä näitä kissaviiruja, mitä Lumenen omalla sai helpolla kädenväännöllä loihdittua. Jos tykkää tehdä pikkutarkkaa ja mahdollisimman ohuttakin rajausjälkeä, niin tämä on siihen ihan kelpo tuote. Sopii mainiosti luonnollisten rajausten sekä dramaattisten kissameikkien tekoon. 7. Ripsarina käytin saman sarjan True Mystic Volume- maskaraa, joka oli alkuun aivan täydellisen runsas ja antoi ripsille nimikkeensä mukaisesti oikein mystistä voluumia. Ripsaria enemmän käyttäessä ja samalla kuivuessa huomasin, että ripset tulivat tosi helposti paakkuun isosta harjaksesta ryöppyävästä ripsivärimäärästä. En halua haukkua tuotetta läpimädäksi tai pelkästään ''ihan ookooksi'' sillä ainakin n. ekan käyttökuukauden aikana se toimi moitteettomasti, mutta ei onnistunut säilyttämään loisteliaisuuttaan enää sen jälkeen samoilla kriteereillä. 
Luomivärisävyt löytyy tästä kyseisestä luomiväripaletista. Ja sanonko, että on kyllä pojat runsaspigmenttinen, hohdokas ja laadukas luomiväripaletti. 
''Koostumuksessa hyödynnetyt erityiset pinnoitetut pigmentit ja pyöreät mikropartikkelit saavat aikaan luomivärin kevyen ja pehmeän tunteen iholla. Ne myös takaavat värin erinomaisen levittyvyyden, täydellisen sulautumisen ihoon ja helpon häivyttämisen. Lopputuloksena pitkäkestoinen ja siisti silmämeikki. Palettien värikonseptina on vastakohtaisuudet ja jokainen paletti sisältää yhden matta-, kaksi semi-matta- sekä yhden helmiäissävyn. ''
Vinkki vitonen: Jos luomiväriä levittää kostealla siveltimellä, on lopputulos entisestä intensiivisempi. Lisäksi olen tykkänyt rajata silmän ulkonurkkaa ja ripsien tyven alapuolta luomivärillä luoden täten pehmeämmän katseen. Pelkkä eyeliner- tai kajalkynärajaus voi olla joskus aika ''kova'', joten luomivärillä leikittely muuallakin kuin liikkuvan luomen alueella on tosi jees. 


Tässä mun Lumenen meikkilook, ei tokikaan eroa hirveästi mun vakiintuneesta tavaramerkistä eli kissarajaus+luomiväriyhdistelmästä. Nyt kun hommasin muutama viikko sitten elämää helpottavat ripsienpidennykset, on silmämeikin loihtiminen jäänyt ihan minimiin kuten meikkaaminen ylipäätään. Välillä on vaan päästävä tekemään vahva silmämeikki, se on jotenkin niin mua. Olen oppinut enemmän arvostamaan sitäkin ajatusta, että joskus ''vähemmän on enemmän'' ja on tyystin mukavaa olla välillä meikkaamatta ollenkaan. 

Tuliko teillä jotain kysymyksiä näistä meikeistä tai haluaisitteko kenties jakaa jotain omia kokemuksia em. tuotteista ja niiden toimivuudesta omalla kohdallanne? Onko teillä ylipäätään jotain all-time favouritea Lumenen meikkirepertuaarista? 

- Ina

*Lumenen kanssa yhteistyössä

tiistai 10. toukokuuta 2016

Pääsykokeiden jälkeinen vapaus

Viime viikkoisen kevätjuhlan asukokonaisuus (kiitos Valtterille kuvista☺) Members.Comista tilattu Nellyn kesätanttu maustettuna Hennesin perinteisillä ballerinoilla. Ei liian kroisosmaista pukeutumista, kun juhlat olivat hyvin pienimuotoiset ja rennot, vaikka kyllä siellä sai kyyneleitä tirauttaa opettajan puheen aikana sekä Suvivirren raikaessa vanhan taakse jättämisen ja uuden alun toiveikaista symboliikkaa. ♥
Sanonpa nyt vaan, että morjesta pöytään ja todella pitkästä aikaan vielä! Huomenna eli tiistaina tulee tasan viikko VAKAVA-kokeesta. Tämä kokonainen viikko on kulunut monien muiden suomalaisten tavoin kevätauringon varasotosta nauttien, perheen kanssa aikaa viettäen sekä elpyen pitkästä ja raskaasta luku-urakasta. Vaikka vapaus käteen jäikin viikko sitten auditoriosta talsiessa aurinkoiseen Manseen ryhmärämän kera, olivat stressimöykyt ja jälkipurkaukset vielä fyysisesti kropassa ja mielessä kiinni. Nyt alkaa pikku hiljaa olemaan semmonen tunne, että osaan ja pystyn ottamaan rennosti ilman alitajunnassa piilevää syyllisyydentunnetta siitä, että ''jotain pitäisi'' tehdä, mutta ei tiedä että mitä..
Saimme todistusten lisäksi opettajaltamme tuliterät keittiöveitset muistoksi opistovuodesta. Kuulemma pään ja ajatusten ei tarvitse olla aina niin teräviä, tärkeintä että sydän on paikallaan. Olkoon tämä veitsi siis se terävin esineemme!
Harmi, että tässä ei ole meidän koko kasvatustieteen opintolinja eli KOP, mutta suuri osa kyllä. Kyllä niin ikävä jää näitä ihmisiä. Tavallaan se tietoisuus siitä, että koskaan ''me'' ei tulla olemaan enää ''me''. Näiden ihmisten kanssa on oikeesti itketty ja naurettu, koettu yhtenä luokkayhteisönä läpi kaikenmaailman vuoristoratoja ja yltiöpäisiä onnistumisen tunteita. Pojatkin tuli niin söötisti puvut päällä juhlatilaisuuteen.. Ai että miten hauskaa meillä on ollut. Kantakoot siipemme niille elämänpoluille, joissa meidän on paras kulkea ja askeltaa. ♥ Sitä toivon vilpittömästi sydämeni pohjasta jokaiselle meistä.
Helatorstaina saimme kutsun ihanan kummipoikamme 1v partyihin. Ja oli kyllä astetta mielettömämmät partyt, kun toinen alkaa jo kävelemään kovaa vauhtia eteenpäin. Lasten parissa se ilo ja aitous vaan tarttuu.

Katsokaa mikä riemu!
Kummisetä taisi saada söpöyskohtauksen pikkumiehestä. 
Äidin lakatut varpaat ne vasta jännät onkin.
Tää oli ehdottomasti yksi mun lemppari kuvista synttärisankarista. Noi siniset silmät jää vaan niin ihastuttavalla tavalla tapittamaan mun verkkokalvoille.
Esterin kanssa hiekkalaatikolla puuhastelua. Tyttö tomera 1,5 vuotias tietää kyllä mitä haluaa. Niin valloittava persoona hänkin on. Sain myös Anan kotiin pitkältä Serbian reissultaan, joten oli aivan luksusta viettää aikaa oman perheen kanssa terassilla säiden salliessa niin mainiokkaasti. Yhdessä vaiheessa meidän terassilla seurusteli kokonainen sukulaisparvi ja oli kyllä mahtava kuljeskella paljain varpain luonnonlapsena ton pikkuflikan perässä. Ettei vaan flunssa olisi nyt kostautunut..
Yhtenä iltana käytiin Samulin ja Miikkan kanssa spontaanilla pyörälenkillä. Pysähdyttiin Herralan rantaan, laituria ei vielä ollut, mutta ihan hyvä siihen nurmesmättäällekin oli istahtaa. Tällä kyseisellä rannalla vietettiin myös meikäläisen maailman parhaimpia polttareita vajaa vuosi sitten. Aivan tosi kivoja muistoja.
''Sain vaimon takaisin'' tokaisi Samuli perheelleen mun pääsykokeiden jälkeen. Onhan tää kieltämättä ollut hyvin hektistä aikaa monella saralla. Mutta pikku hiljaa kaikki alkaa normalisoitumaan, toki tässä jännitellään mahdollisia soveltuvuuskoekutsuja mitkä ilmestyy reilu viikon päästä. En halua tippua kovaa ja korkealta, joten haluan varautua siihen kaikista pahintaan. Itsesuojelun nimissä. Toivon silti niiin.... P.S. On se mun mies vaan niiiin komea. ♥
Tällä kyseisellä plantaasilla napattiin myös osa mun ja Samulin hääkuvista. Miten siitäkin on jo yli 9 kuukautta? Jos aika tulee vierähtämään vast'edes näin nopiaa, niin SOS mä huudan!
Äiti lahjoitti tämän kyseisen Adidaksen hupparinsa mulle rankan opiskelupyörähdyksen kunniaksi. ♥ x100 Pidän keltaisesta, mutta en siitä että pikkuötökät käy kesällä liian kuumana muhun tää päällä.
Perjantaina ajeltiin Samulin kanssa iltaa viettämään Peräseinäjoelle mökille. Vietettiin KOPin miniatyrpoppoolla leppoisaa laatuaikaa oikeen saman pöyrän ääressä. Tuotiin tuliaisiksi koppa meheviä mansikoita ja grillailtiin pallogrillillä herkkuantimia. Välillä pojat kalasti, välillä seurattiin jääkiekkoa (tai siis minä ja muut pojat eli Samuli & Henri true jääkiekkofanit/Tapparan miehet xD). Yhdessä tuokiossa innostuttiin tekemään ulkotreeniä toinen toistemme reppuselässä, pariin otteeseen koitin tehdä kyykkyjä n. 80 kg selässä mutta kyllä siinä kumoon kaaduttiinkin. Naurettiin ihan vedet silmissä ku kasa veljiä ja siskoja alkoi ottaa toinen toistaan leikkimielistä mittaa. Vedin vielä 35 miestenpunnerrusta päälle, sanotaanko näin, että savuisten hiusten ja vaatteiden lisäksi oli paikat todella jumissa aamulla. :-D Ja etenkin pojilla, jotka otti toinen toisiaan niskoille ja teki kaiken maailman kyykkäilyjä viimeisillä voimilla.

Tän viikon aikana on tullut vietettyä enemmän aikaa ulkona kuin koko vuonna varmaan. Tänään oon siivonnut huushollia ja vaatekaappia kuntoon, käynyt arkisesti ihan ruokaostoksilla, pelannut biitsiä ja värjäyttänyt tyvikasvun Avramovien huushollissa. Mitään en voisi enempää arvostaa, kun omaa perhettä ja ystäviä. Mulla on ollut niin ikävä sitä rauhallista ja stressitöntä laatuaikaa rakkaiden kanssa, onneksi siitäkin osaa nauttia nyt ihan eri tavalla kuin ennemmin. Ja mulla on vahva kutina, että tästä kesästä tulee ihan erityinen. Aion nauttia Suomen kesästä ihan uudella tavalla, vaikka elokuussa häämöttääkin mun ja Samulin kauan odotettu häälomareissu.. ♥ 

Mutta kävi miten kävi ensi viikon soveltuvuuskoekutsujen kanssa, niin päätin että mun maailma ei tuu olemaan kiinni yhdestä koulupaikan saannista. Oon ihan yhtä onnistunut Ina, vaikka asiat ei menisikään ihan niin kuin olisi suunniteltu. Ilman muuta mä toivon tässä elämäntilanteessa sitä koulupaikan saamista enemmän kuin mitään muuta maallista asiaa, sillä töitä on tehty hurja määrä konkretian ja ajatusten tasolla. Unelmoinut olen kovasti siitä, että se uusi elämänvaihe saisi vihdoin ja viimein alkaa.. Jännittävää, onko teitä siellä muitakin samassa tilanteessa olevia?

- Ina

P.S. Mulle on iskenyt viime aikoina enemmän blogi-inspiraatiota, joten toivon että pääsisin nyt toteuttamaan itseäni paremmin tälläkin kanavalla. Mitä teille kuuluu ja vieläkö teitä siellä on? Kärsivällisille sieluille, napakka kädenpuristus ja lämmin kiitos. ♥